Noniin kakkossession toinen päivä lähti liikkeelle kauniistii kuin gaselli konsanaan! Alettiin heti työstämään matskua ja päristeltiin vähän bassorumpua ja virppaakin nauhalle. Ai ai ai, pari ottoa onnistui todella hyvin. Vaikka nyt ihan itse meninkin sen sanomaan. Loputhan oli ihan täyttä kuraa.
Patekin otti ja rauhoittui vähän, tiedä mitä hän otti rauhoittuakseen, mutta hyvin tuntui toimivan. Pate saapui melkein ajoissa ja hyvässä kunnossa, tällä kertaa hän tosin luuli olevansa Tsekkiläinen katutaiteilija Vicktor Schnätskin.
Vicktor Schnätskin kokovartalokuva.Jatkettiin työstämällä erästä "intiaanilaulua", joka alkuepäilyistä huolimatta osoittautuikin mahtipontiseksi seikkailuksi yli jylhien mutta vehreiden vuoristojen, läpi kauniiden mutta kosteiden männikköjen aina perimmälle purolle saakka. Kaunis laulu. Alkoi janottaakin vähän.
Onneksi apu oli lähellä "Lyöty Rokkistara" energiajuoma auttoi jaksamaan ja sammutti janon.Intiaanilaulun jälkeen siirryttiin taas yhteen tosi vaikeaan piisiin joka oli nauhoitettu jo aikaisemmassa sessiossa, mutta kun en osannut sitä silloin oikein soittaa niin soitettiin se uudestaan, samanlaisesti. Mutta sitten jotenkin tajuttiin että tä on varmaan ihan hyvä. Siinä välissä käytiin todella intensiivisiä keskusteluja ja muutenkin jänniä hetkiä.
Välillä koettiin todella jännittäviä hetkiä
Kakkospäivän kruunasi vielä hyväntahtoinen sähköpostiviesti "etätuottajaltamme" Julius Mauraselta, joka kehoitti laskemaan intiaanilaulun tempoa, juuri kun oltiin jo pistämässä päivää pulkkaan. Tätä tempoasiaa ei ollutkaan koskaan kyseenalaistettu ja ajattelimme, että olemme tyhmiä ja onneksi Julius tietää nämä hommat. Sitten väsättiin intiaanilaulua vähän hitaammaksi ja soitettiin sisään. Ja kyllä, paremmalta se kuulostaa!
Kiitos ja olkaa ystävällisiä, jooko.
-Herra Koo (antti, ei käpy)
