Toisen session viimeinen päivä!

Huomenta mieheen ja naiseen ja eläimeen!

Tänään alkoi yhteensä kahden session kuuden päivän viimeinen päivä. Mitä meidän vielä piti nauhoittaa, no ei mitään. Paitsi, että sitten muistimme "intiaanilaulun" ja aloimme nauhottaa sitä uudelleen sillä hitaammalla tempolla. Kyllä, tästä hyvä piisi tulee. Sen myönsi jopa studiolla pyörähtänyt harjoittelijamies, ei suoraan, mutta näin sen hänen silmistään!

Tämä oli tälläinen vakeuksien kautta voittoon piisi, sillä välillä piisin omintakeinen ryömityskomppi aiheutti todella suurta päänvaivaa. Vaikeutta lisäsi myös jatkuva "talkback" mikin päälle jääminen, sillä kuulin kuulokkeisiini jatkuvasti, Paten ja Oskarin Nipponeiden rouskutusta sekä jonnin joutavaa keskustelua säästä.

Haastava ryömityskomppi.

Muuten päivä menikin sitten todella kivasti, meillä oli ihan hauskaa. Me nauroimme toisillemme ja taputtelimme toisiamme selkään. Nämä oli niitä hyviä hetkiä elämässä. Kun inkkarit ja ryömitykset oli saatu purkkiin oli Paten aika näyttää miten perkkoja (perkussioita) nauhoitetaan. Pate löi pari perkan iskua nauhalle yhteen piisin joka oli jo aiemmin pantu nauhalle.

Pate nakuttaa valonnopeudella

Tämän jälkeen sessio alkoikin jo olla sitten tässä. Saatin tässä sessiossa vielä seitsemän piisiä lisää ja saldoksi näistä hedelmällisistä sessioista saatiin, kuin ihmeen kaupalla, 15. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavaaksi luulen että nauhalle astuu bassot eli hra.Käpy, jonka jälkeen siirrytään kitaroihin. Minä siirrynkin tästä eteenpäin taka-alalle ja lähden kohta oman työpanokseni kunniaksi juomaan kylmää ananasmehua. Jäillä! Sen jälkeen lähden ryteikköön rauhoittumaan.

Paten taideteos: "Elämän risteys"

Eli tässä oli minuun osuuteni, tahdon kiittä MikkoMikko "Pate" Koskista, sekä Oskari Ruohosta ja kaikkia jotka jollain tapaa ovat koskettaneet ihoani tai sieluani. Olkaa hyvin helliä toisillenne ja ostakaa niitä lahjoja, ostakaa niitä lahjoja, ajatus on tärkein.

Kamat paketissa ja menoksi, tästä on hyvä jatkaa.

Loppuun vielä pakollinen satunnainen soittopätkä, ettei tämäkään studiopäiväkirja olisi aivan täysin turha:

Pakollinen rumpujensoittovideo.

Kiitti moro!

- Antti

Nipponia nassuu

Mä syön riisisuklaata tääl näi. kihluri vetää patoi tos noi.

-M.M.K Pate

Vielä painetaan!!

Noniin kakkossession toinen päivä lähti liikkeelle kauniistii kuin gaselli konsanaan! Alettiin heti työstämään matskua ja päristeltiin vähän bassorumpua ja virppaakin nauhalle. Ai ai ai, pari ottoa onnistui todella hyvin. Vaikka nyt ihan itse meninkin sen sanomaan. Loputhan oli ihan täyttä kuraa.

Patekin otti ja rauhoittui vähän, tiedä mitä hän otti rauhoittuakseen, mutta hyvin tuntui toimivan. Pate saapui melkein ajoissa ja hyvässä kunnossa, tällä kertaa hän tosin luuli olevansa Tsekkiläinen katutaiteilija Vicktor Schnätskin.

Vicktor Schnätskin kokovartalokuva.

Jatkettiin työstämällä erästä "intiaanilaulua", joka alkuepäilyistä huolimatta osoittautuikin mahtipontiseksi seikkailuksi yli jylhien mutta vehreiden vuoristojen, läpi kauniiden mutta kosteiden männikköjen aina perimmälle purolle saakka. Kaunis laulu. Alkoi janottaakin vähän.

Onneksi apu oli lähellä "Lyöty Rokkistara" energiajuoma auttoi jaksamaan ja sammutti janon.

Intiaanilaulun jälkeen siirryttiin taas yhteen tosi vaikeaan piisiin joka oli nauhoitettu jo aikaisemmassa sessiossa, mutta kun en osannut sitä silloin oikein soittaa niin soitettiin se uudestaan, samanlaisesti. Mutta sitten jotenkin tajuttiin että tä on varmaan ihan hyvä. Siinä välissä käytiin todella intensiivisiä keskusteluja ja muutenkin jänniä hetkiä.

Välillä koettiin todella jännittäviä hetkiä

Kakkospäivän kruunasi vielä hyväntahtoinen sähköpostiviesti "etätuottajaltamme" Julius Mauraselta, joka kehoitti laskemaan intiaanilaulun tempoa, juuri kun oltiin jo pistämässä päivää pulkkaan. Tätä tempoasiaa ei ollutkaan koskaan kyseenalaistettu ja ajattelimme, että olemme tyhmiä ja onneksi Julius tietää nämä hommat. Sitten väsättiin intiaanilaulua vähän hitaammaksi ja soitettiin sisään. Ja kyllä, paremmalta se kuulostaa!

Kiitos ja olkaa ystävällisiä, jooko.

-Herra Koo (antti, ei käpy)

KAKKOSSESSIO Ensimmäinen päivä!

Jeesmoro taas!

Tänään ei ollut niin hyvä päivä. Tai oikeastaan, oli todella huono päivä. Ei saatu oikein kompin komppia narulle. Kävi meinaan silleen köpelösti, että Pate, kuten Popedan mies tunnetaan, tykkää maistella tuota syntisten juomaa vähän enemmän kuin normaalit maksat tuppaavat kestämään. Niin tämä perkele päätti sitten ottaa sen kymmenen gallonan satsin eilen, torstai-iltana. Menin hakemaan Patea kymmeneltä ja ei siitä miehestä ollut mihinkään. Piti sitten yksin mennä mestoille kasaamaan rummut ja pyörittelemään peukkuja. Oskarikaan ei vielä ollut päässyt mestoille. Kirosin.

Rumpujen kasauksen ja mikittämisen tohinassa huomattiin että bassarimikki jäi Paten mestoille, lähdin sitä hakemaan puolenpäivän aikaan ja Pate siellä soitteli vieläkin Norjan suuntanumeroilla. Tämä on todella huono päivä, ajattelin. Miksei Pate ole vieläkään oppinut. Miksi. Pate.

Noh, kyllä me sitten Oskarin kanssa saatiin nauhottelut alulle ja kirottiin Patea.

Pate saapui sitten iltapäivästä studiolle ja sisään astuessaan huusi vain että "väärä virveli, talon paras käyttöön". Eli alotettiin sitten alusta tällä, "talon parhaalla" virvelillä. Patella kun nyt vain sattuu olemaan tunteita kyseistä kapistusta kohtaan.

Pate ja talon paras virveli


Olin ite juuri juomassa kun Pate astui sisään.

No mutta kyllähän siitä silti ihan hyvän kuulosta matskua tuli ja mieli alkoi taas parantua, ehkä Pate sittenkin osaa nämä hommat.

Saatiin kahteen piisiin pohjat aikaseksi, Pate olis halunnu kilistellä sen kunniaksi, mutta se kiellettiin häneltä.


-Antti